4 vuodenajan makuja

Pyydämme anteeksi viivästystä, Sallan muisti teki tepposet joten tällä kertaa julkaisu venahti perjantain sijasta maanantaille.

Viime viikolla koulun jälkeen iski pienoinen huiko, joten eksyimme herkuttelemaan Kauppahalliin. Pitäisi kyllä käydä useammin siellä kiertelemässä, koska taas oli tullut uusia herkullisen näköisiä ruokapaikkoja. Arvoimme hetken aikaa luomuravintola LEO:n ja 4 vuodenajan välillä. 4 vuodenaikaa voitti lopulta yksinkertaisesti sen takia, että istumapaikkoja oli paremmin tarjolla. Ravintolalla on myös listaltaan hienostuneempi puoli, jonka vaihtuvalla menulla esimerkiksi tällä hetkellä on mm. paneroitua kampelaa, nyhtöpossupitaa ja mustajuurikeittoa. Vatsa ei kuitenkaan aivan suorastaan huutanut ruokaa ja budjettivajettakin saattoi hivenen olla (vaikkeivat nuokaan mitään tuhottoman kalliita ole), joten päädyimme 4 delissä toimivan grillin puolelle.

Helmi, ikuinen perunoiden ystävä, tilasi itse leikattuja käsintehtyjä ranskalaisia ja tryffelimajoneesia. Tuodessaan ruokaa pöytään kokki hieman pahoitteli, että laiterikon takia ei ollut ranskalaisia saatavissa, mutta sain sitten hieman isompia perunoita. Ja ei kyllä haitannut lainkaan, harvoin saa mitään näin herkullista! Perunat olivat pinnaltaan rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä ja maistuivat tosiaankin aidolta perunalta. Pinnassa oli reippaasti suolaa ja sopivasti muita mausteita lähinnä korostamassa perunan makua. Ainoa pienen pieni miinus oli, että Helmin makuun suolaa olisi voinut olla ripaus vähemmän. Tryffelimajoneesi sopi loistavasti perunoiden kaveriksi. Hintaa näille ei tullut kuin kaksi euroa joten sopi loistavasti opiskelijan loppukuun budjettiin! Ja siis oikeasti, Hesen ja mäkin ranskalaiset maksavat saman verran...

Ranskalaisten asettelukin  nosti veden kielelle

Salla, jolla oli hiukan isompi nälkä (ja joka ei voi vastustaa hyvää makkaraa), päätyi ranskalaiseen hodariin: grillattua raakamakkaraa, savustettua possunkylkeä, karamellisoitua sipulia sekä sinappia kaikki ahdettuna paahdettuun ranskalaiseen patonkiin.  Kokonaisuus tuoksui huumaavalta eikä Salla herkkusuuna malttanut odottaa riittävän pitkään, vaan iski hampaansa hodariin heti kun oli ehtinyt ottaa siitä huonon kuvan - ja poltti kielensä. Tämä ei kuitenkaan menoa hidastanut, vaan makuluomus painui kurkusta alas alta aikayksikön. Makea sipuli ja mausteinen, mutta hiukan hunajaisen makuinen sinappi tasapainottivat ihanasti suolaista possunkylkeä ja melko voimakkaasti maustettua makkaraa. Hodariakaan ei ollut hinnalla pilattu, koko komeus maksoi kahdeksan euroa. Salla kävi myös Helmin ranskiksilla varkaissa, eikä Helmi liioitellut lainkaan niitä ylistäessään - reilusti parhaita perunoita ikinä tai ainakin pitkään aikaan!

Hodari näytti vähän epämääräiseltä mutta maistui kaikelta muulta :)

Ensi kerralla täytynee testata vielä chilihodaria ja ehkä talon lihapiirasta. Jos sattuisi olemaan vielä tukevamman aterian tarpeessa, voisi kokeilla ravintolan toista puolta - tai tilata sekä hodarin että ranskikset (voittaisi ainakin mäkkäriaterian :) )...



tl;dr: Maukasta grilliruokaa ranskalaisittain
Kenelle: Kaikille gourmet-pikaruuan ystäville - ei kuitenkaan isoille porukoille, tilaa on hintsusti.
Hintaluokka: Grillin puolella annokset 7 - 9 €, varsinaisella listalla pääruuat 10 - 20 €
Arvosana: 9 

Haaveita tulevalle vuodelle

Hyvää Uutta Vuotta kaikille mahdollisesti tätä blogia lukeville herkkusuille! Näin joulutauon jälkeen ja uuden vuoden kunniaksi ajattelimme listata joitakin ravintoloita ja kahviloita, joita haluaisimme käydä vilkaisemassa tulevan vuoden kuluessa. Otamme myös hyviä ja vähän huonompiakin ehdotuksia testattavista paikoista (ja miksei annoksistakin) vastaan - pallo on nyt teillä, hyvät lukijat!

Friends & Brgrs

 

Kuva yrityksen nettisivuilta

Salla bongasi tämän hampurilaisravintolan joululoman aikana aamulehdestä, jossa kerrottiin helmikuussa keskustorin mäkkärin paikalle avautuvasta kotimaisen hampurilaisketjun  uudesta ravintolasta. Alunperin pietarsaarelainen ravintolaketju panostaa kotimaisuuteen ja lähiruokaan sekä lupaa, että kaikki ruoka on valmsitettu paikanpäällä. Helmi haluaa ehdottomasti päästä maistamaan aidosta perunasta paikanpäällä tehtyjä ranskalaisia!

3D Crush Café

Kuva yrityksen nettisivuilta

3D kahvila sijaitsee Itsenäisyydenkadulla bussipysäkin takana, joten sitä on tullut tiirailtua useampaan kertaan uteliaana bussia odotellessa. Hymyn huulille ovat nostattaneet mainoskyltit, joissa on luvattu puputerapiaa, alennusta kummelihahmoa matkiville asiakkaille ja herkkukaakaoita. Ja myönnetään, ei Helmin sisäinen nörtti voi vastustaa ajatusta kaikista hienoista 3D-tuotteistakaan. Salla haaveilee pienestä vihreästä Yoda-patsaasta ja Helmi näköispatsaasta, jonka voisi aina istuttaa luennoille omasta puolesta istumaan...

Kahvila Jenna ja Minna

Kuva yrityksen nettisivuilta

Salla huomasi yhtenä päivänä Napoliin pakkasessa jonottaessaan, että toisella puolella Aleksanterinkatua sijaitseva Ståhlbergin kahvila on vaihtanut nimeä kahvila Jenna ja Minnaksi. Kyseisessä Ståhlbergin kahvilassa Salla ei ole koskaan käynyt, mutta Koskikeskuksen vastaava on tuttu paikka eikä erityinen suosikki. Nettisivujen perusteella kahvila Jenna ja Minna on edelleen Ståhlbergin haaraliike, mutta entiset työntekijät toimivat nykyään yrittäjinä. Kuvien perusteella tuotevalikoima ja etenkin hintataso on ainakin eri luokkaa kuin Koskikeskuksen kahvilassa, joten ehdottomasti pitää käydä tämäkin testaamassa! 

Moro Sky Bar

Kuva yrityksen nettisivuilta

Helmi on käynyt aikaisemmin Moro Sky Barissa ihailemassa maisemia, mutta hintataso on pitänyt vielä tarjoilut haaveen asteella. Mainos Afternoon Tea - kahvibuffetista sai kuitenkin mielen muuttumaan ja tänne pitää suunnata vielä lähiaikoina kahville ja Tamperetta yläilmoista tutkailemaan! Mainoksen mukaan 14 eurolla saa kahvia ja teetä sekä suolaisia ja makeita herkkuja mahan täydeltä.  

Jälkkäriä Omaan tyyliin

Nomussa käytyämme jäimme tosiaan kaipailemaan jälkiruokaa, joten kierimme Hämeenkatu 5:n mäkkärin takana olevaan Pyymäen Oma -kahvilaan. Pyymäen leipomo on Vammalassa sijaitseva perheyritys, jonka sikäläisessä kahvilassa Salla on lapsuudessaan syönyt lukemattomia rosinamunkkeja. Sittemmin yritys on laajentunut ja avannut pari vuotta takaperin kahvilan myös Tampereelle, missä se on saavuttanut suuren suosion herkullisten leivostensa ja kodikkaan miljöönsä avulla.

Kahvila on sisustukseltaan moderni mutta tyylikkään lämminhenkinen. Vitriini on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia leivoksia ja kaakao tarjoillaan runsaan kermavaahdon ja aidon suklaan kera. Palvelukin pelaa :) Ehdotonta plussaa pitää ataa kahvilalle hyvistä aukioloajoista! Tuntuu usein siltä, että parhaimmat kahvilat menevät kovin aikaisin kiinni. Pyymäen Oma on auki kuitenkin arkisin yhdeksään ja lauantaisin kuuteen.

Seurueemme tilasi monipuolisesti: pari kakkupalaa, keksejä, kaakaota ja Sallan tilaama hyväksi koettu rosinamunkki. Tällä kertaa kukaan ei tullut tilanneeksi omenakimaraa, mutta kokeneempana Pyymäen tuntijana Salla voisi ensikertalaisille suositella sitä - voitaikinakuoreen leivottua suussasulavaa omenahilloa. Siitä ei enää leivos parane. Tosin Pyymäen lusikkaleivät, joita Helmi tilasi yhden, ovat esim. juhlapöytään oiva pikkuleipävalinta. Harmi vain, että tällä kertaa lusikkaleivistä maistui hieman sooda tai leivinjauhe läpi.  Rosinamunkki on puolestaan varma lasten (ja Sallan) suosikki.

Kahvilasta saa myös omintakeisia täytettyjä leipiä, joiden päälle saa muun muassa kalaa ja erilaisia herkullisia tahnoja. Lounasaikaan tarjolla on myös keittoja ja salaatteja, joiden makua ei ole tullut testattua - täytynee tehdä uusi postaus kun asia on korjattu.

Kahvipuolella kahvila ei ole parhaasta päästä - kahvi on perushyvää ja sitä on kyllä asiallisesti tarjolla kahta eri paahtovahvuutta, mutta mikään tajunnanräjäyttävä makuelämys ei ole kyseessä. Teetä oli tarjolla useita eri makuja, mutta Helmin sattui nyt valitsemaan pliisun makuisen vaihtoehdon. Luultavasti jollain muulla makuvaihtoehdolla olisi ollut parempi tuuri. Kaakao sen sijaan on aivan Omanlaistaan: siitä on kaksi eri vaihtoehtoa, tumma tai vaalea. Molemmat maistuvat maitoon tehdyltä, ja mukana tulee puutikku, jota tarkemmin tutkiessaan huomaa, että sen päässä on valtava köntti aitoa tummaa tai maitosuklaata, joka pikku hiljaa sulaa maitoon - tai suuhun, jos se sinne jotenkin päätyy!

tl;dr  Tunnelmallinen herkkukahvila
Kenelle: Herkkupepuille ja muille hyvien leivonnaisten ystäville
Hintaluokka: Kakkupala 4,20 €, keksit alk. 1€
Arvosana:  9

Nälkäiset Nomussa - taas

Chicken teriyaki burger

 Edellisestä käynnistä Nomussa jäi niin hyvä maku suuhun, että päätimme testata ravintolan tarjontaa vielä uudemman kerran samalla porukalla. Tilasimme tällä kertaa hieman enemmän annoksia ja kokeilimme uusia juttuja, muun muassa japaksia, jotka ovat kuin tapaksia mutta japanilaisittain höystettyjä :) Bataattiranskalaiset ja lihapullavartaat olivat illan parhaat annokset, ja niitä tilattiinkin vielä uusi kierros kun muut ruuat oli tuhottu. Santsaus aiheutti kylläkin sen, että Salla jouduttiin lähestulkoon kierittämään ravintolasta kahvilajatkoille - eikä asiaa auttanut yhtään kahvilassa nautittu kermamunkki...

Yawaraka yakitori - kanavartaat

Tämä onkin ainoa asia, josta haluaisimme antaa Nomulle palautetta tällä kertaa: lista kaipaisi kipeästi makiata päätettä aterialle! Ottaen huomioon, että kummallakin kerralla olemme päätyneet lähistöllä olevaan kahvilaan herkkujatkoille, olisi ravintolalle varmaankin kustannustehokasta lisätä menuun muutama jälkkärivaihtoehto. Muutoin ilta oli kuitenkin menestys: palvelu oli ylen ystävällistä (lähtien siitä että tarjoilija pahoitteli kun toinen tarjoilija joutui palvelemaan meitä välillä), ruuat tuotiin ajoissa ja sopivin väliajoin ja tunnelma oli korkealla.

Sayaingen nam pla (pavut ei olleet yhtä hyviä kuin viimeksi :( )

Schichimi jagaimo fries - bataattiranskikset

Teriyaki gyutsukune - lihapullavartaat

Agepan - leipätikut

Yaki mekyabetsu - ruusukaalit

Shake no kara age lime pepper - uppopaistettua lohta

Snack potato chips - kotitekoiset perunalastut

Gyoza pork taco - japas

Makumatkalla Swagathissa

Kävimme Sallan ja kolmannen kaverin kanssa kiertelemässä kaksi viikkoa sitten Tampereen käsityömessuilla. Messujen jälkeen jalat huusivat armoa ja vatsa nälkää, joten suuntasimme herkuttelemaan Swagathaan Aleksanterinkadulle. Emme olleet etukäteen miettineet ruokapaikkaa ja kriteereinä oli, että keskustassa, halpaa ja riittävästi. Ravintolaan saapuessa olimme heti tyytyväisiä valintaamme, koska ravintolassa oli lauantai-iltana väsyneille ihmisille sopiva rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä hyvin olikin liikkeellä. Plussaa pitää myös antaa hyvistä aukioloajoista! 

Ravintola oli sisustettu todella tyylikkäästi Intialaiseen tyyliin. Hieman ruokailun aikana alkoi naurattamaan, kun hoksasimme että sama sisustus sopisi itseasiassa hyvin Lappi-teemaiseen ravintolaan, kun laitettaisiin poronsarvet seinälle ja tarjoilijalle neljäntuulenhattu. Palvelu oli äärettömän ystävällistä ja oli hieno nähdä Intialaista tyyliä tarjoilijan asussakin! Muutenkin yksityiskohtiin oltiin panostettu ihan vesikannuista alkaen.

Alkuruoaksi tilasimme Sallan kanssa valkosipulilla höystettyä Naan-leipää, joka oli harvinaisen hyvää! Helmin makuun valkosipulia olisi kuitenkin voinut olla hieman enemmänkin... Joka tapauksessa leipä toimi hyvin niin alkuruokana kuin myöhemmin tasaamassa muun annoksen tulisuutta.

Naan-leipä

Salla tilasi Gosht Lasuun -annoksen, lammasta ja valkosipulia tomaatti-sipulikastikkeessa. Testiryhmämme intialaiseen ruokaan tottumattomin tilasi muiden mukana annoksensa roheasti normaalilla tulisuudella, mutta osoittautui ikävä kyllä nössöksi tässä suhteessa: silmät ja nenä alkoivat vuotaa jo yhden kolmasosa-annoksen jälkeen, eivätkä suun limakalvot kestäneet koko annoksen syömistä vaan kaikkien periaatteiden vastaisesti osa jäi syömättä. Note to self: ensi kerralla muista sana "mieto"! Uudelleen on kyllä testattava, sillä ruoka oli erittäin maukasta niin kauan kuin sitä pystyi syömään; valkosipuli kirpaisi kivasti makunystyröitä ja muutenkaan koko annos ei alkuun maistunut vain tuliselta, vaan myös muut maut paistoivat läpi kapsaisiinivaikutuksesta.

Gosht Lasuun

Helmi on hieman tottuneempi tulisin ystävä, mutta kyllä normaalilla tulisuudella tilattua annosta syödessä lämmin tuli ja välillä piti pitää hieman taukoa. Tällä kertaa se oli kuitenkin vain hyvä asia, koska oli mukava höpötellä rauhassa ystävien kanssa. Kovin nälkäisenä olisi "helpompi" annos tultu vain hotkaistua parempiin suihin ilman että olisi keskittynyt seuraan tai ruoan maisteluun. Ja ruokaa kannatti kyllä maistella! Kaikkea uutta pitää kokeilla, joten Helmin lautaselle päätyi kasvisbiryani.

Kasvisbiryanit

Menussa kerrotaan seuraavaa biryanista: "Biryanit ovat alkujaan Persiasta ja sen ovat tuoneet iranilaiset matkailijat ja kauppiaat Intiaan, jossa se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Sana biryani tarkoittaa käristämistä tai paistamista. Biryani voi sisältää riisin ja erilaisten mausteiden lisäksi lammasta, vuohta, kanaa, kalaa, katkarapuja, kasviksia, jotka on ensin valmistettu curryksi ja sitten
lisätty riisiin valmistamisen loppuvaiheessa.". Tämä annos kiilasi suoraan paistettujen nuudelien rinnalle Helmin lempiannoksissa! Ruoka ei ollut paistamisesta huolimatta liian rasvainen ja makumaailma oli mukavan vivahdeikas. Annos oli niin iso, että kovassakaan nälässä sitä ei aivan loppuun jaksanut syödä!

tl;dr: Tyylikäs ja tunnelmallinen Intialainen
Kenelle: Pariskunnille romanttiseen iltaan, kaveriporukoille
Hintaluokka: Pääruuat 10 € - 20 €
Arvosana: 9-

ValmistujaisHuviretki

Sallan hyvä ystävä sai gradunsa viimein valmiiksi ja hyväksytyksi, joten maisteria lähdettiin juhlistamaan tyttöporukalla hyvän aterian merkeissä. Ravintolaksi valikoitui Koskipuiston ravintola Huviretki, lähinnä monipuolisen ruokalistansa ja kaikille sopivan hintatasonsa vuoksi. Päivä oli aurinkoinen ja kun seurue ohjattiin istumaan ikkunapöytään, edes krooninen vilukissa Salla ei palellut. Huviretken miljöö oli kodikas ja siisti, tarjoilijat ystävällisiä ja palvelualttiita. Ruokalistalta löytyy jotakin jokaiseen makuun: on perinteisiä pihviannoksia, pastaa, burgeria, pitsaa ja salaattia. Myös täysvegaaneille on joitain annosvaihtoehtoja, kuten yrttimarinoitua tofua, porkkanaröstejä ja kasvisburger.


Seurue mietti ateriavalintojaan pitkään ja hartaasti, ruokalista on tässä suhteessa hiukan turhankin monipuolinen :) Kaikki päätyivät kuitenkin lopulta perinteisen grillilistan antimiin ja pöytään kannettiin pariloitua lohta, patruunanpihviä ja pippuripihviä. Annokset olivat herkullisen näköisiä eikä niitä olisi millään malttanut valokuvata vaan käydä suoraa päätä käsiksi. Ruokaa ei muistin mukaan tarvinnut odottaa tajuttoman pitkään (tai sitten seura on ollut niin hauskaa että odotus ei ole jäänyt mieleen...).

Allekirjoittanut söi sen patruunanpihvin eikä pettynyt valintaansa, liha oli sopivasti mediumia, sipulirenkaat sipulirenkaita ja ranskalaisetkin mukiinmeneviä. Black Castello -juusto pihvin päällä kruunasi annoksen. Ainoa miinus olivat annoksen kyljessä olleet vihreät ja valkoiset pavut, jotka olivat allekirjoittaneen makuun hiukan liian raakoja. Toki pavut eivät ylikypsinäkään ole edukseen, mutta herää epäilys, että kyseisiä yksilöitä olisi voinut hivenen pidempään kypsytellä.

Kun kuitenkin arvokasta asiaa oltiin juhlimassa, päädyttiin tilaamaan vielä jälkiruuatkin kaiken hyvän päälle. Huviretkessä oli tuolloin (kesällä) jokin kausikampanja jälkiruuista meneillään, ja kaksi kolmesta aterioitsijasta tilasikin kampanjajäätelöannokset. Kolmas päätyi juustokakkuun, jota tosin sitäkään ei taida enää löytyä Huviretken ruokalistalta. Omassa jätskiannoksessani oli vaniljajäätelöä lakritsikastikkeella vohvelin ja isojen täytelakupalojen kera. Annos oli muistaakseni nimetty hauskasti "Mustiksi silmiksi". Toinen jäätelöannos pöydässä oli jonkinlainen mansikkakastikkeessa uitettu herkullisen värinen jälkiruokaunelma, jota katsellessa tulee edelleen vesi kielelle.

Kaiken kaikkiaan ravintola Huviretki oli positiivinen kokemus. Etenkin ystäväporukalla illastaminen oli mukavaa, osaisin kuvitella ravintolan sopivan hyvin myös lapsiperheille. Romanttisella illallisella naapuripöytien kälättävä tätipoppoo ja lihapullia niskaan heittelevä kolmevuotias saattaisivat hivenen latistaa tunnelmaa... Ruoka oli kuitenkin perushyvää ja etenkin miellyttivät hiukan tavallisesta poikkeavat lisäkkeet annoksissa, porkkanaröstit ja lehtikaalipaistos olivat mukavaa vaihtelua ranskalaisille.

tl;dr: perinteistä ravintolaruokaa moneen makuun
Kenelle: Kaveriporukoille ja lapsiperheille.
Hintaluokka: Pääruuat 14 € - 33 €
Arvosana: 8 1/2

Syö murheesi pois Zhoun paikassa

Ensinnäkin, pahoittelut kirjoituksen myöhästymisestä! Perjantaikahveista tuli nyt hetkellisesti lauantaikahvit...  mutta asiaan!

Zhous place on kiinalainen ravintola Tammelantorin laidalla. Ulkopuolelta tuli vaikutelma lähinnä pikaruokakiinalaisesta. Heti sisälle tultaessa huomaa kuitenkin, että miljööseen ja palveluun on satsattu ja vaikutelma pikaruokaravintolasta jää ehdottomasti ulkopuolelle. Sisustus on kiinalaiseksi ravintolaksi yllättävänkin moderni. Päävärikin on keltainen iänikuisen punaisen sijaan!

Olimme liikkeellä viiden hengen kaveriporukalla ja tämän kokoiselle seurueelle oli ravintolassa vain yksi riittävän iso pöytä. Valitettavasti sekin oli varattuna, joten mahdutimme itsemme neljän hengen
pöytään ottamalla yhden tuolin pöydän päähän. Melkein heti istuduttuamme ystävällinen tarjoilija toi ruokalistat, jotka osottautuivat hyvin monipuolisiksi. Tarjolla oli perinteisten paistettujen nuudelien ja friteerattujen kanojen lisäksi sushia ja Helmin iloksi myös useita tofuannosvaihtoehtoja.

Kevätrullia

Helmi tilasikin pitkän pohdinnan jälkeen tofua soijakastikkeessa. Iloiseksi yllätykseksi tarjoilija kysyi haluaisimmeko maisteltavaksi ekstra-annoksen tofua hapanimeläkastikkeessa emmekä missään nimessä kieltäytyneet. Soijakastikkeessa oleva tofu oli mukavan rapeaa tofuksi! Olisi hienoa osata tehdä sellaista kotonakin. Itse soijakastikekin oli positiivinen yllätys. Yleensä se on hyvää, mutta hurjan suolaista. Nyt se oli ihan vain hyvää. Hapanimeläkastikkeessa oleva tofu oli pehmeämpää, mutta siinäkin oli mukava suutuntuma. Kastiketta oli kuitenkin meidän makuumme hieman liikaa. Lähtiessämme tarjoilija kysyi vielä kumpi annos oli enemmän mieleemme ja äänestyksen voittajaksi tuli selkeästi soijakastike.

Tofua soijakastikkeessa

Salla ja seurueemme kolmas naisjäsen riutuivat nälästä ja tilasivat alkuruoaksi pahemman nälän taltutukseen kevätrullia. Esillepano oli ruokahalua heräättävä, mutta makuelämys oli pienoinen pettymys sillä se ei olut itseasiassa elämys lainkaan. Lähikaupan pakasteallas kävi kuitenkin mielessä. Pääruoaksi Salla tilasi katkarapuja valkosipuli-chilikastikkeessa. Ruoka oli maukas ja juuri sopivasti maustettua; sekä chili että valkosipuli maistuivat, mutta silti ei tehnyt mieli hypätä Näsijärveen tulisen ruoan seurauksena.

Katkarapuja valkosipuli-chilikastikkeessa

Kevätrullat eivät olleet ainoa näyttävä annos vaan kaikki ruoat oli aseteltu tyylikkäästi ja hauskasti. Ainoastaan paistetut nuudelit näyttivät juuri siltä miltä ne aina näyttävätkin. Lupaamme tarjota suklaalevyn sille, joka näyttää tyylikkään tavan asetella paistetut nuudelit!

Kanaa ja nuudeleita

Seurueen muut jäsenet tilasivat juurikin paistettuja nuudeleita ja kanaa, nautaa Szechuan tapaan sekä kanaa ja cashew-pähkinöitä. Tarkempia analyyseja muiden annoksista emme voi antaa, mutta pienten lautasvarkauksien kautta voimme todeta että kaikki muutkin ruoat olivat maistuvia ja ne katosivatkin parempiin suihin alta aikayksikön.

Kana ja Cashew

Yksi asia jäi kuitenkin harmittamaan. Vatsat olivat jälleen kerran liian täynnä jälkiruoalle.

Nautaa Szechuan tapaan

tl;dr Peruskiinalainen modernilla esiinpanolla
Kenelle: Kiinalaisen ruoan ystäville, pariskunnille ja pienille porukoille
Hintaluokka: 10 € ylöspäin
Arvosana:  8